Riri oli pyytänyt minut viettämään tiistai-iltaa luokseen ja kun luvassa kerran oli pullakahvit, niin eihän sitä voinut kieltäytyä. Aikamme kahvia pöydän ääressä hörpittyämme Riri lopulta totesi, että olisi aika lähteä liikuttamaan Bellaa. Toki olisin voinut tässä vaiheessa ystävällisesti poistua paikalta kiittäen kahveista, mutta olihan minun nyt aivan pakko nähdä naisen hehkuttama latvialainen puoliveritamma. Vartti siinä hujahti ja Riri istui jo maneesissa Bellan selässä. Jäin itse suosiolla katselemaan ratsukkoa katsomosta käsin, jotten onnistuisi häiritsemään kaksikkoa. Riri aloitti lämmittelemään tempon vaihteluilla sekä pysähdyksillä, joista edettiin käynti-ravi siirtymisiin. Lumoutuneena katselin kuinka parivaljakko sulautui yhteen ja toimi saumattomasti. Suloinen Bella teki töitä korvat höröllä ja ilme kirkkaana keskittyen jokaiseen Ririn pienimpäänkin ohjeeseen.
“Pohkeenväistö… ja laukka”, supisin itsekseni ajatuksiani katsomossa, kun seurasin ratsastusta silmä tarkkana. Riri vilkaisi välillä minua hieman kysyvästi, jolloin näytin peukkua naiselle tyytyväisyyteni merkiksi, vaikkakin oikeasti mieleni olisi tehnyt hehkuttaa kovaan ääneen kuinka hyvin ratsastus sujuikaan! Ratsukko jatkoi vielä hetken ympäri maneesia liitelyään, kunnes Riri pysäytti Bellan aivan katsomon eteen.
“Ratsastan tässä välissä yhden kouluradan läpi. Viikonloppuna kisat”, Riri selitti minulle ja nyökkäsin ymmärryksen merkiksi. Latvialainen puoliveeinen laukkasi liitävin askelin ja kaula kauniisti kaarella aloitukseen. Sitä seurasi kuvitteellinen tuomarin tervehdys ja rata sai kunnolla alkaa.
“Keskikäynti… harjoituslaukka… ja voltti!” Sipisin innoissani silmieni tuikkiessa kuin pohjantähdet.
“Se meni tosi hyvin!” Hehkutin innoissani radan jälkeen. Riri vain virnisti minulle itsekkin tyytyväisenä suoritukseensa.